Holokaustimuseo Yad Vashem Jerusalemissa

Amerikkalaisille Jumalan vai Saatanan kädestä?  WTC:n tuho 11.9.2001

 ( julkaistu KP:ssa otsikolla: Onnettomuuksista opittava nöyryyttä )

”Tuliko amerikkalaisten kärsimys Jumalan vai Saatanan kädestä?”,ihmettelee toimittaja Jukka Anias

 yläkulma-kirjoituksessaan (Kp.13.9.2001).

Miksi maailmassa todellakin on niin paljon sotia ja kärsimyksiä, ja Jumala näyttää pysyvän vaiti kauan?

Pitäisikö meidän katsoa enemmän Estonian hukkuneisiin  kuin niihin, jotka

Herra ihmeenomaisesti pelasti kuohuvasta  merestä tai Jolon vankeudesta vapautettuihin ihmisiin?

Kärsimys on Herramme salaisuus, eikä siihen löydy tyhjentävää vastausta. Ajatellaanpa vaikkapa Jobia, jota Herra salli Saatanan koettelevan.

Tuleeko siis vanhurskaalle koetuksen hetki  Jumalalta vai Perkeleeltä?

Entä jos mietimme Saatanan sanoja Jeesukselle  maailman hallitsemisesta: ”...minun haltuuni se on annettu”.

 Elävien ja kuolleitten Jumala on antanut  maailman väliaikaisesti Saatanan haltuun.

Kärsimyksen maljankin voimme siis juoda Jumalan tai Saatanan kädestä.

Monet maailman ihmiset ahdistuksen puristuksessa  enemmänkin

kiroavat huonoa tuuriaan ja olosuhteita tai syyttävät muita onnettomuudestaan.

Mutta olipa uskova tai epäuskoinen, lähes  aina piinassa on seurana itku ja kirous, huokaus ja kyynel, mykkä epätoivo pimeässä yössä.

Silloin  monet valittavat: "Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Kuitenkin uutta luova Jumala tekee valkeuden heidänkin elämäänsä

kuten vanhurskaalle Jobille.

Vaikka maailma on Saatanan hallussa, jokainen asia, hyvä tai paha, viime kädessä annetaan Herraltamme. Toki  ihminen on vastuussa omista teoistaan. Mutta Jumala sallii ihmisille kärsimyksen päiviä. Hän ei aina estä Saatanan tekoja.

Siksi uskon, että monet amerikkalaiset ja  heidän mammonaa kumartava elämäntapansa - jossa dollari on muuttunut jumalaksi - tulevat

tietämään tämänkin  murhenäytelmän johdosta, että Kaikkivaltias Jumala on  edelleen sekä kiivas kostaja vihollisilleen

että laupeudentekijä omilleen.

Sinä ja minä olemme monessa  suhteessa väärin eläviä, kuolevia ihmisiä, eikä meidän kostomme hyödytä  mitään. Se vain

lisää ahdistustamme eikä voita kuoleman portteja.

Mutta  suurten onnettomuuksien keskellä me voimme oppia nöyryyttä. Että elävä Jumala  ajallaan murskaa  mammonankumartajien

temppelit kuten WTC:n tornit.

 Sillä tänäänkin  Kaikkivaltias sanoo: ”Minä olen Herra eikä toista ole.”'

Mikko Lahti, saarnaaja

KALVIÄ

(julk. mm. Keskipohjanmaa 15.9. 2001)