VALIKKO
VIIMEISET ARTIKKELIT
LUETUIMMAT

Kuolan "Jumala on rakkaus" matka 1998

Olenogorsk - Muurmansk - Olenogorsk

23.10.1998 – 31.10.1998

Mukana: Airi Andersson, matkanjohtaja

                 Tapio Mäkinen

                  Hannu Pulju             

                  Seppo Metsokumpu

                  Helena  Ketova  tulkki

                  Marja-Liisa Mäkelä

                  Mikko Lahti

23.10 Perjantai

Kolmella pakettiautolla matkaan Kokkolasta. Ivalossa yövyimme  hell.srk:n Ukontuvalla. Se on suuri ja viihtyisä kelohonkamökki. Sauna lämpimäksi, murua rinnan alle, rukoushetki ja unta palloon.

24.10 Lauantai

Aamupuuron ja kahvin jälkeen liikkeelle. Tullissa sujui sutjakkaasti tällä kerralla, ihme kyllä.  Venäjän ruplan arvon lasku ja talousongelmat ovat  olleet  esillä tiedotusvälineissä.  Markalla saa 2,85 ruplaa, toukokuun matkalla suhde oli n. 1:1:een.

Viedään kahdessa autossa vaatteita ja hiukan ruokaa. Seetri-hoitokodin johtaja Airi ja taitava organisaattori Tapio olivat  lähettäneet Olenogorskin kaup.johtaja Galinalle faksi-infoa tulostamme. Avulias kaup.johtaja on ollut yhteydessä raja-asemalle. Tämän avustuskuorman luovutamme Olenogorskin kaupungille ja tavarat täytyy viedä kaupungin tullivarastoon.

25.10 Sunnuntai

Ajoimme kaup.joht. Galinan  luo. Siellä oli mm. monitoimimies Viktor ja joku tullipäällikkö. Harmittava  sähläys tullipapereissa, mm. pienestä ruokatavaramäärästä olisi pitänyt olla taas erillinen tullipaperi! Näin Galina ja tullipäällikkö kertoivat.

Ei näissä muutoksissa vanha erkkikään pysy perässä. Mellevä rahapussi  vain mukaan  isolle porukalle. Ja  saippuaa, soppaa ja evankeliumiostoja Äiti-Venäjän kaupoista. Silloin  monta murhetta ja hammasten kiristystä  jäisi pois. Veimme tavarat kaupungin tullivarastoon. Herra jakakoon oikeille ihmiselle oikeiden ihmisten kautta!

Seurakunnan pastori Pjotr on miellyttävä ja osaava paimen. Hän  on palvellut  majurina Venäjän armeijassa ennenkuin  Kaikkivaltias  kutsui miehen Jumalan valtakuntaan sotimaan. Sain ikuistettua  suomalaiset toiminnan  miehet  Tapion ja Sepon sekä  Pjotrin srk:n toimistossa, ks kuva 1.

 

C:\Users\Mikko\Pictures\MP Navigator EX\2013_03_15\IMG.jpg

kuva 1. Seppo, Pjotr ja Tapio ”Jumala on rakkaus” 1 Joh. 4:8, ilmoituksen alla

Paimen kertoi seurakunnan näkymistä myöhemmin: ”Kasvamme vähitellen ja se on  hyvä. Teemme työtä mm. Lapissa. Imandran kylässä ja suljetussa sotakaupungissa( tulkki käänsi näin). Nyt tarvitsemme erityisesti lapsityöntekijöitä kun  Tanja Sokolova lähti  Pietariin amerikkalaisryhmän  pyynnöstä. Nyt se hengellinen työ on loppunut ja hän jäi töihin Pietariin ( Huom ks. osio Nettiväittelyjä, kirjoitus Valo silmissäsi,  Tanjan todistus.) Meillä on yksi ihminen raamattukoulussa ja Andrej vapautuu armeijasta kolmen  viikon kuluttua. Venäjällä on nyt  talousongelmia, vaikea aika  näkyy täälläkin. Seurakuntamme on onnekas kun  sillä on yhteistyökumppaneita Ruotsissakin. Valitettavasti monet kadehtivat koska  Jumala auttaa meitä”.

Srk:n kokouksessa oli menoa ja meininkiä. Gospel-ryhmässä  vanhat ystävämme  mm. Tanja ja Jula lauloivat Pyhässä  Hengessä. Se virkisti. Suomalaiset  toivat tervehdyksen ja Hannun persoonallinen todistus sai kuulijat hymyilemään ja taputtamaan. Itse kerroin eräästä  kotimaan   tavaratalossa tapaamastani naisesta; hän  itki nälkäänsä. Puhuin Herran aamulla antaman sanan pohjalta: ”Jos joku janoaa, tulkoon minun tyköni ja juokoon…” Joh. 7:37,38.

Ex-Hermes pelaaja Tapio oli käynyt luistelemassa kaupungin jäähallissa kahden pikkukaverin kanssa. Talouskriisin vuoksi kaupungin 1. divisioonan joukkueella on rahoitusongelmia.

Illalla Edik (Edouard ) ystäväni tuli hakemaan kotiinsa,ks. kuva 2. Se oli mukava yllätys. Hän  on varusmieskersantti Venäjän laivastossa ja vapautuu kesäkuun alussa. Tapasin siellä Edikin äidin Galinan, Tanja-sisaren ja hänen Jula –ystävänsä. Tanja ja Jula opiskelevat ja auttavat srk:n toimitilojen kunnostamisessa. Galina työskentelee sähköalan yrityksessä. Hän puhui välillä saksaa, johon yritin vastata parhaani mukaan. Tuskallista oli. Minulla on 30 vuoden unohdus takana.

 

C:\Users\Mikko\Pictures\MP Navigator EX\2013_03_15\IMG_0001.jpg

kuva 2. Ystäväperheen kotona: Galina, Tanja, Mikko ja Edik

26.10 Maanantai

Andrej, nuorisopastori tuli aamulla käymään. Hän pyysi, voisiko Tapio  auttaa löytämään esim. mansikanpoimintaa kesäksi? Tapio lupasi auttaa mahdollisuuksien mukaan; mm. työlupa tarvitaan.

Mielenkiintoinen kokemus oli venäläinen hieronta. Andrej:n äiti vatkasi Tapon ja minun savimajaa perusteellisesti. Annoimme ylimääräistäkin maksua hyvästä työstä.

Avulias Viktor oli järjestänyt ruokailun tuttuun orpolapsikotiin. Yläkerran aulan seinälle on ripustettu johtajalle aikaisemmin lahjoittamani Kristus-taulu.

Siinä Jumalan rakkaudesta ihmisille puhuva Jeesus sanoo: ”Joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa kuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle”, Mark.10:15

 

Lastenkodin johtaja kertoi: ”Aikaisemmin en uskonut Jumalaan.. Vähän aikaa sitten sain sairauskohtauksen ja mm. kasvojeni toinen puoli halvaantui. Katsoin  Jeesus-taulua ja sanoin: Auta Jumala että pääsen vielä töihin!

Nyt olen töissä jälleen. Kiitos Jumalalle, joka paransi. Kiitos teille ja kaikille hyville ihmisille, jotka lahjoituksillaan auttavat lapsiamme ihmisarvoiseen elämään.”

 

Sitten hän tarttui minua kädestä ja vei erään lapsen kanssa Jeesus-taulua katsomaan.

Tämä nainen apulaisineen johtavat rakkaudella ja taidolla 23:n orpolapsen kotia, orvoiksi jääneet  ovat 3-18 v.

Kaikesta näki että lapsia kasvatetaan hyvin. He esittivät meille ohjelmaa.

 

Illalla majapaikkaamme tuli vierailulle kolme nuorta tyttöä: Oksana, Alisa ja Alona. Olin tavannut heidät  ensimmäisen kerran n.kolme vuotta sitten telttakokouksessa.

Tytöillä oli sanakirja. He nauroivat paljon ja olivat kiinnostuneita kuulemaan uutisia Suomesta ja elämästämme. Tarjosimme mehua ja keksejä juttelun lomassa. Airi, Helena ja Maisakin  kertoivat kuulumisia. Naiset kyselivät tytöiltä, mitä he ajattelevat Raamatun Jumala on rakkaus-ilmoituksesta?

 

27.10 Tiistai

 

Viktor ja Olga-vaimo tulivat ja lähdimme kaikki  Muurmanskiin. Liikemies Viktor on syntynyt lähellä Irkutskia, teatterista, Abbasta ja Beatlesista pitävä Olga on syntynyt ja opiskellut Pietarissa.

Juttelimme Olgan kanssa ja kysyin lopulta: ”Oletko onnellinen?” Hän vastasi hymyillen: ”En tiedä, toivoisin että asiat olisivat paremmin”.

 

Muurmanskissa on n. 20 m korkea Sotilasvartija –patsas,ks. kuva 3. Toisen maailmansodan aikaisia muistomerkkejä. Betonikiväärimies tuijottaa  merelle päin, Suomenkin suuntaan. ”Aika karmea suojelusenkeli” ,huomasin miettiväni.

Valokuvien oton jälkeen koin että on aika kertoa jotakin Olgan ja Viktorin kuullen. Niinpä sanoin englanniksi Jeesuksen sanat:”Don’t be afraid. I am the First and the Last. I was dead, and behold I am alive for ever and ever! And I hold the keys of deth and Hades”

 

Siis:” Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,

18 ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

 

 

 

C:\Users\Mikko\Pictures\MP Navigator EX\2013_03_15\IMG_0004.jpg

 

kuva 3 Muurmanskin vartijapatsaan juurella

 

 

Muurmanskin suuressa tavaratalossa oli edustava valikoima länsimaisia huippumerkkejä: mm. Hugo Boss, Chanel, Christian Dior, Nina Ricci ym. Eräs  naisten turkki maksaa 9000 ruplaa, taitaa olla  3600 mk.

Länsimaisen ruokaravintolan seisovasta pöydästä sai valita joka nälkään. Otin  erikoista kalaa, venäläistä keittoa, paistettuja perunoita, kaksi lasia mehua ja pienen sämpylän. 52 ruplaa. Valikoimassa oli myös  mm pateeta ja monenlaisia salaatteja.

 

Kadulla tapasimme yllättäen Viktorin ystävän ja hän vei meidät kotiinsa. Siellä oli neljä muuta miestä.

Helena-tulkkimme jutteli heidän kanssaan. Miehet kertoivat olevansa Tshetsheniasta paenneita ja että heitä on kahdeksan veljestä. He tarjosivat teetä ja keksejä.

Sanoin porukalle kun he keskustelivat hiljaa kauempana Viktorin kanssa:” Nyt rukoilemme siunausta heidän elämäänsä. Airi aloitti ryhmän hiljaisen rukouksen. Itsekin pyysin Herran siunausta ja varjelua kovaosaisten elämään. Ja että  heidän kohdallaan Jeesus muistaisi lupauksensa:” Minä olen tullut että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”.

 

Olenogorskiin palattuamme Airin ystävä, kaup.johtaja Galina tarjosi meille kotonaan  itse valmistamaansa ruokaa. Siellä oli lihaa, salaatteja, hyvää punaviinia ja samppanjaa. Ja vielä kahvit päälle! Jumala on rikas antaja!

Johtaja palveli itse, vaikka vähän väliä joutui vastailemaan puhelimeen. Ilmeisesti se on n. 0,5 km säteellä toimiva malli, ei meidän GSM. Vaikka mistä minä tiedän, en ole puhelinekspertti.

 

28.10 Keskiviikko

 

Aamupalan ja rukouksen jälkeen suomalaiset lähtivät Pjotrin, Alexanderin ja vaimonsa  mukaan  kaupunginsairaalaan.

Sairaalakokous jäi mieleen. Ensin Pjotr-paimen puhui lyhyesti ja Airi kertoi Seetrin, päihdeongelmaisten hoitokodin työstä ym. Hannu lauloi Jumalan ihmeteoista, ks. kuva 4. Minä kerroin Raamatun verenjuoksua sairastavasta naisesta. Hän lähti uskossa  etsimään Jeesukselta apua ja parantui, ks. Luuk. 8:43-48.

 

C:\Users\Mikko\Pictures\MP Navigator EX\2013_03_15\IMG_0002.jpg

 

kuva 4.Olenogorskin sairaalassa Hannu laulaa, Helena-tulkki selin, Airi oikealla

 

20 potilasta ja 8 hoitohenkilöä kuuntelivat ja he vastaanottivat  traktaattejamme. Tilaisuus oli ohi n. 30 minuutissa.

 

Hartaushetken jälkeen Alexander kutsui meidät kotiinsa. He tarjosivat meille Manti-nimistä perinneruokaa. Se on on turkkilainen tai Keski-Aasian herkku; käytännössä täytetty pastanyytti, jauhelihaa ym tykötarpeita.

 

Alexander näytti meille valmistamansa videon viime kesältä. (1997).Siinä oli kuvaa  mm. Pjotrin ja seurakuntalaisten tulomatkasta Suomeen, vierailuista Seetri-hoitokodissa ja Betel-srk:ssa Kokkolassa. Betelissä Pyhä Henki julisti saarnaaja Timo Puustellin kautta: ”Jumala on rakkaus”.

Kazakstanissa syntynyt Alexander on ollut uskossa kaksi vuotta. Hän joutui lopettamaan kauppaliikkeensä Olenogorskissa Venäjän talouskriisin  takia. Nyt toimii myyntiedustajana ja käy kauppaa mm. Moskovassa.

Illalla Oksana, Alisa ja Alona tulivat majapaikkaamme. Seppo kertoi, että Oksana oli jo kahdesti aiemmin käynyt ja jättänyt minulle lahjan.

Se oli kauniisti virkattu pöytäliina, nimikirjaimillani varustettu. Oksana sanoi:”Se on lahja minun äidiltäni”. Sitten hän kysyi:” Mitä perheellesi kuuluu? Hän valitsi tarjoamistani kuvista Johannan ja erään perhekuvan.

Kysyin tytöiltä:”Milloin olette käyneet viimeksi kirkossa?”  – Lapsena.

  • No, käyttekö jo diskoissa?
  • Kyllä, kerran viikossa käymme.

Tytöt olivat iloisia ja kyselivät suomalaisten elämästä ks. kuva 5. Englanti-kommunikointi oli vähäistä sillä he osasivat sitä vain muutaman sanan. Mutta puhuvat kädet ja ilmeet ovat taivaallinen keksintö! Onneksi tulkkimme Helenakin  tarjosi apuaan.

C:\Users\Mikko\Pictures\MP Navigator EX\2013_03_15\IMG 0007.jpg

kuva 5. Suomesta kiinnostuneet Oksana, Alisa ja Alona srk:n toimitiloissa

29.10 Torstai

Kysyin pastori Pjotrilta aamupöydässä: - Ovatko Oksana, Alona ja Alisa käyneet srk:n tilaisuuksissa?

- Silloin kun Mikko on mukana, ei muuten.

     - Ovatko he ortodoksikristittyjä?

     - Luulen että he eivät kuulu mihinkään kirkkoon. Jaamme traktaatteja          kaupungilla; niissä on srk:n leima  yhteystietoineen. Monet ovat kiinnostuneita. Kuitenkin muutamat käyttäytyvät kuin eivät tietäisi kirkkoamme.

Rakkauden Jumala on kuitenkin siunannut Kuolaa ja alueelle on syntynyt uusia seurakuntia. Toukokuun matkalla iloitsimme  Montsegorskin nuorisopastorin ja hänen vastavihityn vaimonsa onnesta ks. kuva 6

C:\Users\Mikko\Pictures\MP Navigator EX\2013_03_15\IMG_0008.jpg

kuva 6.Montsegorskin pastorin ja vaimon hääonnea,Tapio ja Airi hääparin vieressä

Vierivä kivi ei sammaloidu. Oli lähdön aika Muurmanskin kautta.

Pjotr halasi meitä lämpimästi. Dima –niminen nuori kaveri ja ystävä tulivat mukaamme. He  menevät konferenssiin Muurmanskiin.

Annoimme  hänelle vähän rahaa ja rukoilimme. Kitaraa soittava Dima alkoi itkeä ja sanoi:” Voisinpa tehdä jotakin enemmän Jeesuksen nimessä ettei ihmisten tarvitsisi mennä kadotukseen”.

Tulkki Helena rukoili hänen puolestaan. Suomessa syntynyt Helena on kokenut Stalinin vainoja.

Tapion johtamina ajoimme poikkeuksellisesti Muurmanskin ja Kuolan kaupungin kautta Norjan Kirkenesiin eli Kirkkoniemeen. Viehättävä parin tuhannen asukkaan kaupunki. ”Angelina, pikku lilla…” painoi duunia  nakkikioskilla ja sieltä sai myöhäisillan purtavaa. Mutta  01.30 alkanut autossa nukkuminen  muuttui torkkumiseksi. Mutkalla makaamista ja makuupussissa kieriskelyä. No kiva.

30. 11. Perjantai

Pääsin ajamaan diesel-pakua. Pitkältä tuntuvan ajon ja tullimuodollisuuksien  jälkeen saavuimme Ivalon Ukontuvalle  klo 21.00. Siellä oli paikallisseurakunnan kokous ja mukana oli viisi ihmistä Helsingistä. He olivat 3vrk aiemmin tulleet lentokoneella pohjoiseen hiljentymään. Pidimme yhteisen rukoushetken.

Eräs heistä, Veikko Sain, rukoili puolestani ja sanoi:” Tunsin heti rukoillessani että Herralla on sinulle tehtävä. Ole uskollinen siinä pienessä jonka Jumala on uskonut vastuullesi”.

31.10. Lauantai

Aamulla kotimatkalle. Keli oli huono, tie  liukas tai sohjoinen melkein Rovaniemelle asti.

Kotona klo 21.00. Kiitos Herra kodista ja perheestä. Kaikesta avustasi ja väkevän käsivartesi voimasta ja turvasta. Jumala on rakkaus!