kuva 1 Ulla Mattsson, M.Lahti ja pietarilaisen lastenkodin tyttöjä

Pietarin katulapset  2008             

Mukana: Ulla Mattsson, matkanjohtaja, Mauno Oja-Heiniemi , liikennötsijä, Urho Haponen, Tarja ja Kaija Rantala, Mikko Lahti, Katja Kultala, Leena Björk,  Satu ja Olavi Vehkala, Martta Muilu, Sirkka Orrenmaa, Nils Sandvik, Leila Kairaluoma, Helena Haavisto, Mikko ja Pieta Nuutinen, Agneta Hjerppe, Anu Veteläinen + 3 naista joiden nimeä en tiedä.

29.02 Perjantai                                                                                                      

Tasan 20 v uskoontulostani. Kiitos elävä Jeesus pelastuksesta ja sielunrauhasta! Sinä  lahjoitat minullekin voittajaseppeleen matkani  päättyessä.

Matkanjohtaja Ulla Mattsson oli kutsunut ihmisiä  Kokkolan  ABC:lle josta lähdimme  klo 7.00. Kokenut  Mauno Oja-Heiniemi ajoi bussia ja kilometrit jäivät rapsakasti taakse.

Ulla pyysi minua pitämään  bussissa aamuhartauden. Puhuin "Kaikella on määräaika ja aikansa on joka asialla taivaan alla" aiheesta Saarn. 3:1-8 pohjalta. Kerroin mm. uskoontulostani johon suuresti vaikutti  lapsuuden rukousvastaus, ks.  http://mlahti.blogspot.fi/2009_05_01_archive.html.

Hirvaskankaalla kahviteltiin. Vieläköhän täällä rekkamiehet fiilistelevät: ”Hei  huomenta Suomi, hyvin pyyhkii, sun poikas valvoo taas ja ahkeroi … ”

Ullan pyynnöstä bussikaverit  kertoivat elämästään. On kiinnostavaa  kuulla  lähimmäisten elämänmenosta ja  tutustua uusiin ihmisiin. Se jotenkin avartaa ja antaa virtaa arkienkelillekin. Diakonina pitkään työskennellyt  Ulla on saanut  Jumalalta   näyn ja halun katulapsityöhön. Ullaa on helppo lähestyä ja suomen -ja ruotsinkieliset matkustajat kertoivat  elämänkokemuksiaan.  

Avustustavaraa, mm. vaatteita, kenkiä, hygieniatarvikkeita  on  runsaasti mukana; ehkäpä n  1800 kg, josta parisataa kiloa  matkatavaroita.  Jätimme paljon säkkejä, laatikoita ym. avustustavaraa Lappeenrantaan. Siellä oli   suomalaisia  ja venäläisiä kilomiehiä. He sanoivat vievänsä tavaraa 30 kg/hlö ; se on tullimääräysten mukainen määrä.

Tullissa on  tavanmukaista odottelua. Kiireiset homo sapiensit  tulevat ja menevät  ja  vieraskieliset  muukalaiset puhuvat baabelia. Mutta löytääkö kaipaava  etsimänsä? No, saapihan tässä rupatella ja tutustua lähimmäisiin.

Pietarin hot.  Moskovaan saavuimme  klo 23.30.

01.03. Lauantai

Aamupalan jälkeen oli tarkoitus mennä Tsimbalinan katulapsi-sairaalaan mutta se  peruuntui.Ulla oli vienyt sinne vieraitaan aiemminkin,

 ks kertomus http://mlahti.blogspot.fi/2007/05/pietari-katupojan-kaunis-elm.html

 Aamuhartauden piti Olavi Vehkala, Japanin lähetyskentilläkin  toiminut pylväskristitty.

Päätimme vierailla eräällä suurkaupungin suositulla  torilla.  Annoin siellä  ihmisille 7 kpl venäjänkielistä kirjaani Tulkoon Valkeus. Kauppa se on joka kannattaa ja ostin Adidas- tuulipuvun housut ,ehdin  tietysti  hukata käsineeni johonkin putiikkiin. Nils Sandkvistin, Urho Haposen ja Maunon  kanssa  tutkailimme torielämää, On täällä vähän enemmän säpinää kuin Kokkolan kalamarkkinoilla…

Lounastimme  viihtyisässä ravintolassa jonka  tiskiltä sai valita lihaa, kalaa, kanaa ym. herkkuja. Maksu painon mukaan.

Iltapäivällä vierailimme poikakodilla  n. 30 5-17 lasta ja nuorta  krist. tyttö- ja poikakodilta oli tullut  meitä viihdyttämään. He  esittivät  tanssi- ja lauluohjelmaa. Taitavia olivat ja varmaan harjoitelleet paljon, täällähän käy

ainakin ruotsalaisia kristittyjä. Lähetystyössä Japanissa ollut Satu Vehkala esitti laulu/leikkinumeron, Ulla kertoi työstään ja Kokkolan katulapsikirppiksestä;  suomalaisnaiset myös todistivat Herrasta.

 Minäkin puhuin aiheesta: Jeesus herättää Nainin lesken pojan kuolleista, Luuk. 7:11-17.Todennäköisesti monet heistä eivät olleet kuulleet tuosta salatun Jumalan ihmeteosta. Mutta he kuuntelivat tarkkaavaisesti, eikä kukaan häiriköinyt . Otapa esimerkkiä stadin äiti tai isä, joka saat hepulin joulunaikojen Jeesus-näytelmistä kouluissa!

Kerroin, miten Jeesus lähestyi kuolleen pojan  kantajia ja äitiä. Jumalan Poika  sanoi surevalle äidille: ”Älä itke”. Sitten  Herra kosketti paareja ja kantajat seisahtuivat. Jeesus sanoi kuolleelle:”Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse”. Niin kuollut nousi istualleen ja rupesi puhumaan.

Lastenkotien johtaja, nuori lakimies  Pavel  kertoi lasten kuulumisia. He ovat saaneet varoja lastenleiriä tai retkeä varten. Hänen seurassaan oleva pitkä mies on ilmeisesti tuleva uusi johtaja.

Koskettavan suloista kun  lapset lopuksi tarttuivat suomalaisvieraita kädestä ja tanssahtelimme kaikki piirissä. Isäntäväki tarjosi  teetä ja voileipiä ja näimme myös lasten huoneita. Jätimme hoitokotiin  avustustavaraa.

.02.03. Sunnuntai

Hotelli Moskovan maukkaan aamupalan  jälkeen  oli opastettu kaupunkikierros. Hyvää suomea puhuva naistulkki opasti Mauno- kuljettajaa  taitavasti Pietarin ruuhkissa  ja kertoi samalla elävästi pietarilaisten elämästä ja historiasta. Siltojen yli ja ali mentiin, mm.Iisakin kirkko, Eremitaasi ja marsalkka Mannerheimin kaupunkiasunto ja hevostallit nähtiin monen muun nähtävyyden lisäksi.

Pysähdyimme eräässä uudesta matkamuistomyymälässä josta löytyi lahjatavaraa joka lähtöön . Ilmaiseksi tarjottu hyvälaatuinen brändimalja kostutti satunnaisenkin matkailijan kuivaa kurkkua. Lahjoitin osaavalle  oppaalle suomenkielisen ja venäjänkielisen kirjani; toivottavasti siitä on hänelle  iloa ja apua. Nainen ilahtui ja kiitti.

Aikaa tuntui olevan ja porukka halusi jälleen toritunnelmaan. Liikuin Vehkalan Olavin, Sadun, Nilsin ja Maunon hyvässä seurassa. Olavilla näytti  olevan hyvä suuntavaisto, meikäläisellä ei ole kehumista . Lieneekö O. harjaantunut Kälviän erämailla  vai Japanin  miljoonakaupungeissa?

Lounas maistui kauniissa Marian kirkossa ja ystävälliset seurakuntalaiset palvelivat. Marian kirkko  on Inkerin ev.lut kirkon päätemppeli ja tuttu paikka monille  suomalaisille vierailijoille. Tapasimme pastori Aleksi Uimosen, joka kertoi kirkon historiasta. Kysyin Aleksilta, voinko jättää kirjojani jaettavaksi  vähävaraisiin koteihin? Pastori suostui. 

Lastenkodin joht. Pavel esitti eilen, että luopuisimme katulasten tapaamisesta tänään olevan  vaalipäivän takia. Miliisit saattaisivat  pidättää lapsia. Mutta päättäväinen Ulla halusi nähdä katulapsia eikä antanut periksi. Levähdimme hotellissa tunnin ja n.19.00 muutamat suomalaiset lähtivät bussilla  tapaamaan katujen  kasvatteja. Ennen tapaamista rukoilimme . Menimme erääseen  laitakaupungin Mc Donald’siin joka tunnetaan katulasten kokoontumispaikkana. Heitä oli siellä parisenkymmentä, ihan lapsista nuoriin aikuisiin.

Ryhmän jäsenet jututtivat tyttöjä ja poikia tulkin välityksellä ja ostivat heille ruokaa, colaa ja virvokkeita.  Eräs jututtamani 22 -vuotias nuori mies  antoi minulle rautaisen lompakkoketjun, ks. kuva alla.

Tapasin myös Denisin, n. 12 v katupojan, ks. kuva. Pojat kertoivat elämästään tulkin välityksellä ja lopuksi rukoilimme.

03.03. Maanantai

Aamupalan klo 9.00 jälkeen lähdimme kohti Viipuria. Aamuhartaudessa puhuin: ”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”  Leila K:n kanssa oli mukava vaihtaa ajatuksia, ymmärsimme toisiamme. Naiset lauloivat bussissa ja Helena, Leena  ja Martta lukivat katulapsikirjaa. Viipurissa pysähdyimme ostoksille. Söimme Lappeenrannassa ja pysähdyimme Hirvaskankaalla. Kokkolaan saavuimme n. klo 22.00

Agneta Hjerppen siunattu väärinkäsitys:

Sunnuntaiaamuna ihmettelin bussissa  mihin  Halpa- Hallin kassista olivat kadonneet katulapsille ostamani Adidas ja Heaven deodorantit. Paljastui, että ystävämme Agneta oli vienyt ne vahingossa erääseen  lastenkotiin ja jakanut ne siellä. Tämä lastenkoti oli noin 50 km kaupungin ulkopuolella. Agneta jakoi sinne myös kirjojani. 

No, varmaan  oli Herramme tahto, että nuo lapset saivat dödöt. Ehkäpä katupojat olisivat sortuneet imppaamaan tai räjäyttelemään herkästi syttyviä aineita!