Homot ja heterot parantuvat Kristuksessa  (1992)

Neurologian prof. Jorma Palo kirjoitti HS-EXTRA 28.11.1992 homoseksuaalisuudesta ja totesi johtopäätöksenään että ”'eihän siinä

ole mitään parannettavaakaan." Hänen mukaansa homoseksuaalisuus on yhtä hyväksyttävää ja tervettä kuin ihmisen vasenkätisyys.

Professorin kannanotot ovat lihan päätelmiä, eivät Jumalan Hengen totuuksia. Toivon että Pyhä Henki valaisisi prof. Paloa, jolla on

rohkeutta ja tietoa käsitellä arkaa asiaa. Hänen kirjoituksensa osoittaa, että ihmisten joukossa  on paljon pappeja

ja lääkäreitä, jotka eivät tiedä tai tahdo tietää Jumalan vastauksia kysymyksiin: ”Mistä sairauksista minun on parannuttava

ja kuka minut parantaa?"

Jumalan ilmoitetun sanan, Raamatun mukaan ihmisessä vaikuttava sairaus voi olla hengen, ruumiin tai sielun sairautta.

Eli jos sairaalla ihmisellä samanaikaisesti on nämä kolme vaivaa ja hän itse on niistä tietoinen, niin kaikista kolmesta hänen

olisi parannuttava Jumalan tahdon mukaan, ennenkuin hän voi sanoa itselleen: minä olen tullut terveeksi.

Sana ilmoittaa että synnissä elävän ihmisen henki on kuollut. Siksi hän saastuttaa itseään ja ympäristöään.

Synnissä elävä elää erossa Jumalasta,koska Jumalan häneen asettama iankaikkisesti elävä henki on kuollut.

Syntikuolemassa elävän ihmisen hengen tila on väärä Jumalan edessä riippumatta siitä onko hän homo, lesbo tai hetero. Siksi on kirjoitettu:

 "Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa.Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei

avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan

valtakuntaa".

Kirjoitus merkitsee sitä, että jos syntikuolemassa elävä ihminen lähtee ajallisesta elämästä syntisairaus taakkanaan, niin kuolemansa jälkeen hän nostaa silmänsä tuonelan vaivassa ja huutaa: ”minulla on kova tuska tässä liekissä.”

Sentähden pimeydessä vaeltaville Jeesus Kristus, Jumalan Poika sanoo tänäänkin: "Teidän täytyy syntyä uudesti ylhääItä."

Kuinka hengellinen uudestisyntyminen tapahtuu? Tuhlaajapojan kääntyminen parannukseen osoittaa selkeän tien, Luuk. 15:1-32.

Tämä kaverihan oli tärvellyt isänsä omaisuuden ja eli irstaasti.Irstaasti elävä sekoilee oman tai vastakkaisen sukupuolen,

eläimien tai kaikkien näiden kanssa.

 Kun poika ei saanut nälkäänsä edes sianpalkoja syötäväksi, niin hän teki maailman pisimmän matkan. Tuhlaajapoika meni itseensä ja sanoi:” Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi .... "Mutta kun hän oli vielä kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä.

Niin. Isä iloitsi ja riemuitsi pojastaan, joka oli saanut osakseen ilojuhlan ja pysyvän paikan isän kodissa. Ja kaksi kertaa anteeksiantava

Isä sanoi uudestisyntyneestä pojastaan: "Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut Ja on jälleen löytynyt".

Kaikkivaltias Jumala tahtoo parantaa paitsi hengen myös sielun ja ruumiin. Mutta syntinen ihminen ei voi tietää onko hänen  iankaikkisen elämän saavuttamiseksi ja pysymiseksi parempi olla terve vai sairas eläessään päivänsä armon ajassa. Herra tietää ja tekee valinnat.

Kuitenkin elävä Jumala luo uutta ja parantaa sanallaan tänäänkin; tiedän sen omasta kokemuksesta.

v.1982 tapahtui vakava auto-onnettomuus, vammauduin, ja olin hoidettavana Keski-Pohjanmaan Keskussairaa1assa,

OYKS:ssa,Vaasan Keskussairaalassa, josta lähetettiin Töölön sairaalaan ja edelleen Invalidisäätiölle.

Jälkeenpäin ajatellen samat asiat näyttävät  olevan ihmiselle tärkeitä, eli hän sitten terveyden tai sairauden päiviä.

Töölössäkin oloani kohensivat miellyttävät ja pätevät hoitajat ja avuliaat potilaskaverit.Terveisiä vain sinulle  kirkkonummelainen,

vammautunut huonekaveri.  Hait minulle käytävästä pyörätuolin, niin päästiin helpommin tupakkahuoneeseen ja automaatille

kaakaota juomaan. Anteeksi,että olen unohtanut nimesi, ota yhteyttä jos tahdot.

Lääkäreiltä ei selvyyttä parantumisen suhteen saanut, ehkä he eivät todellakaan tienneet mitä ennustaa.

Aika kävi pitkäksi, varsinkin silloin kun ei pystynyt mitään tekemään sängyssä, kun molemmat jalat ja toinen käsi olivat siteissä.

 Päivän kohokohtia oli kun pirteä, tummatukkainen sisar, hento valkoinen pysähtyi kiireineen ja tiedusteli: "Kuinka voit tänään?

- Vielä on elämää, nousee hiukan toinen käsi ja keskimmäinen jalka, vastasi ajatus sängyn pohjalta. Äänellinen juttelu liikkui

kuntoutuksessa ja automaatin väljähtäneessä kahvissa.

Opiskelu keskeytyi vuodeksi, mutta koulun jälkeen löytyi sähkösuunnittelutöitä  insinööritoimistossa.Lääkärit olivat verisuonivamman

ja polvien rikkoutumisen takia kehottaneet tekemään harjoituksia ja liikkumaan mahdollisimman paljon. Tein niin.

Oli satoja harjoituskertoja eri kuntoutuslaitoksissa tai yksin.Venytysrauta polvissa jalkojen oikaisemiseksi. Ja niin liikuntakyky

alkoi palata.Liityin puulaakijalkapallojoukkueeseen parin vuoden kuluttua vaikka verisuonivamma rajoitti  kävelyn n.1, 5 km:iin.

v. 1987 sattui toinen tapaturma, edellistä pahempi. Puulaakijalkapallossa kaatumisen seurauksena tuli kallonmurtuma. Vaikea huimaustila

vei eIämän helvetin esikartanoihin ja  myös  korvan kuuroutuminen vaivasi.

Monet lääkärit ja hoitajat jälleen auttoivat, ja yritin itse minkä voin, mutta ratkaisevaa parantumista ei tapahtunut.

Makasin sairaalan sängyssä, katselin valkeata kattoa, ja kysyin: kuka auttaa minua nyt? Usko ihmisen apuun oIi loppunut

ja elämä liikkui ajatuksissa eteen-ja taaksepäin.

Niin palautui mieleen 1ähes 30 vuoden takainen lapsuuden rukousmuisto. Muistin miten Jumala oli lapsena auttanut

ahdingosta, kun huusin hätääni. Silloin sanoin unohtamalleni Herralle: "Jumala, jos olet olemassa ,niin auta minua, niinkuin silloin Iapsena. "

Parin päivän kuluttua sain sairaalaan Gideonien lahjoittaman Uuden Testamentin ja Psalmit, jota aloin lukea. Sanan kautta sain omistaa sydämeeni Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan tuntemisen.

Jumalan ensimmäinen lupaus tuli sairaalaan 36-vuotispäivänäni.Hän sanoi minulle:" SilIä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy

iankaikkisesti ja Hänen uskollisuutensa polvesta polveen." Ps. 100 : 5. Tämän lupauksen Herra toisti täyttäessäni 37 vuotta.

Kun pääsin pois sairaalasta, kaksi viikkoa tämän lupauksen jälkeen,olin heikossa kunnossa. Ruumis ja sielu sairaana

ja henki lähellä kuoleman varjon maata.

Niin Herra puhui uudestaan ja sanoi:Jaak.5:13-16.

Tein tämän lupauksen mukaan ja koska uskoni parantumiseen omalle kohdalleni oli olematon, on Herra nähnyt hyväksi kuusi kertaa toistaa antamansa lupauksen myös ruumiillisen terveyteni palauttamisesta.

Muutama viikko tämän jälkeen toukokuussa 1988 ,Jumala antoi jälleen sanan ,joka on Ps.37;16-27.

Siinä kerrotaan vanhurskaan ja jumalattoman erilaisesta eIämän tiestä ja kohtalosta.

En ole parantunut vielä ruumiillisesti. Mutta ennen kuolemaani tulen vammoistani parantumaan .Sillä Jumala täyttää lupauksensa rakkautensa

tähden. Ja myös siksi, että voisin suorittaa julistustyöni Kristuksesta,jonka saarnaajaksi Hän on minut valinnut. Herra Jeesus sanoo

myös sinulle: "Minä elän; ja minä olin kuollut , ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

Mikko M. Lahti

saarnaaja, KäIviä

Lähetin HS Kuukausiliite. Pt. Heleena Savelalta kohtelias palautus 14.12.1992

Postitin  prof. Palolle kotiosoitteeseen